SLIDER

Sukkalaatikko 9/12: Koirasukat


Olen tänä vuonna osallistunut Nonnu Neulojan järjestämään Sukkalaatikko-haasteeseen. Tavoitteena itselläni oli neuloa yhdet sukat kuukaudessa, ei ehkä niinkään se, että sukkia olisi 12 paria laatikossa vuoden lopussa. No, olen itse asiassa aikataulussa pysynyt ja tällä hetkellä on jo 11. pari työn alla, mutta ongelmana on ollut, etten ole saanut kuvatuksi ja blogatuksi sukkia ajoissa. Kyllähän minä itse näitä sukkia ynnä muita kuvailisin, mutta silloin kun joutuu itse toimimaan mallina niin olen ihan riippuvainen perheenjäsenten kameran käytöstä... Valokuvaaminen kun ei tunnu meidän perheessämme olevan kenenkään muun mielipuuhaa kuin minun!


Tässä yhtenä päivänä lähdin mieheni kanssa lenkille ja nappasin neulomiani sukkia pussiin mukaan. Etsimme sopivaa kuvauspaikkaa, kun oli upea päivä: todella kylmä sää mutta kirkas ja kaunis aamuaurinko, mutta joka paikassa aurinko paistoi takaapäin ja kuvaajasta näkyi aina varjo kuvissa. Kiersimme metsiä ja rantoja ja sitten päädyimme yhden betonilaiturin lähistölle, jonne aurinko paistoi eri suunnasta. Meinasin lähteä laiturille istuskelemaan mutta oli jäiset kalliot ja melkein liukastuin päistikkaa järveen. Kömmin sieltä sitten vaivihkaa takaisin ylös. 


Totesin, että jäänpä sitten tähän rantakalliolle ja kuvataan sukkia tässä. Ei muuta kuin kengät pois jalasta, ulkoiluhousut polviin ja villasukat vielä aamulla vetämieni pitkien kalsareiden päälle ja kalliolle istuskelemaan. Mies sai kuvattua sukkia ja minä päätin sitten vielä kuvata sukat tasona kalliolla. Alkoi kyllä kovasti naurattaa, kun huomasin joutuvani rajailemaan sukkia niin, ettei jonkun tumpaama tupakannatsa niissä näkynyt.



No, sitten kotona kuvia koneelle lataillessa huomasin, että olisi varmaan voinut kuvata ne sukat myös sillä tavalla, että tuo nurinpäin oleva kuviokin olisi näkynyt oikeinpäin. Kun jostain syystä noissa Jorid Linvikin koirasukissa on koirakuvio sukkien pitäjään päin eikä niin, että se näkyisi yleisölle.


Seuraavaksi piti pyytää vanhinta poikaa avuksi ja hän malttoi vähän aikaa kuvata sisätiloissa noita sukkia. Väriero on muuten aika huima sisällä ja ulkona otetuissa kuvissa!


Mutta tässä nämä sukat nyt sitten lopulta ovat, oikein blogissa saakka.

Malli: Koira
Ohje: Jorid Linvik Suuri Sukkakirja.
Koko: 38
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Omista jemmoista löydetyt harmaa Pirta-lanka ja tuntematon musta jämälanka, langanmenekki yhteensä 119 g. Tällä osallistun myös kässähamsterihaasteeseen. Tänä vuonna lankaa kulunut siten yhteensä 1800 g + 119 g = 1919 g.

Poikkeus ohjeeseen: Muunsin sukat 48 silmukalle sopiviksi jättämällä koirakaaviosta kolme silmukkaa kummaltakin puolelta neulomatta. Tein myös sukkien pohjan eri tavalla neuloen vuorotellen yhden harmaan ja yhden mustan ja unohdin myös tehdä koiran tassun kärkiosaan samalla. Mutta ei se niin nuukaa ole, eihän.


Aiemmat sukkalaatikkoni sukat:

  1. Mustavalkoiset sukat
  2. Sydänsukat
  3. James Bond Socks
  4. Paistaako aurinko Suomessa? -villasukat
  5. Does the sun shine in Finland? -villasukat
  6. Ruususukat
  7. Sydänystävät
  8. Spanish step socks eli harmaat perussukat




12 kommenttia

  1. Oi, miten suloiset sukat! Ihanan kuvauspaikan löysit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura, tuo harmaa kallio toi mielestäni kivan taustan noille sukille!

      Poista
  2. Todella upeat sukat! Samaistun tähän kuvaushaasteeseen. Minun on pitänyt enempi vähempi lahjoa miestäni kuvaamaan. Toivon, että tyttäreni innostuisi kuvaamisesta, niin asia hoituisi sillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joku toinenkin on samassa tilanteessa! :D Meillä vanhin lapsi osoittaa selviä valokuvaajan lahjoja. Useimmat blogikuvani, jotka esittävät minua, ovat hänen ottamiaan, mutta kuvaus ei häntä kovasti nappaa...

      Poista
  3. Ihanat sukat. Meillä onneksi mieskin kuvaa kyllä ihan mielellään mutta ajan puutteen vuoksi kuvaaminen ei ihan ole sitä mitä välillä suunnitellaan. Minulla on tarkoitus hankkia kameraan jalat, jotka voi laittaa kiinni vaikka kaiteeseen. Meillä on kyllä kunnon jalkakin mutta sen liikuttaminen on taas hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minuakin harmittaa, kun itsellä on jokin selvä visio, mitä kuvassa pitäisi näkyä ja millä tavalla rajautua ja mistä kulmista, mutta vaikeahan se on toista kauko-ohjata. :D

      Poista
  4. Hauska tarina kuvausretkestä. Sellaistahan se välillä on bloggaajan sunnuntaikävelyt. Hienosti tuossa sukkamallissa on varressa koiran luuvarasto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo Jorid Linvikin kaaviot ovat huolella kyllä mietityt!

      Poista
  5. :) Kuvaaminen on usein melko hupaisaa hommaa. Meillä mies auttaa mielellään, mutta vain niin, että hän seisoo kameran kanssa ja minä katson eteenpäin käännetystä näytöstä, että osun jokseenkin kuviin. Sitten hän painaa käskystäni nappia eli hän on minun elävä kameranjalka ja etälaukaisin. :D

    Kauniita sukkia ja lähes kaikki sinulla jo valmiina! Minä olen kaiken kiireen keskellä jäänyt tästäkin jälkeen: en edes muista, kuinka monta paria uupuu. Aika monta paritontakin taisi olla ja monet kuvaamatta. Hups, taitaa tulla hoppu - tämänkin - asian kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos ideasta! Tätä plinkin jo vähän alkanut pohtia, että minun pitäisi toimia kuin valokuvaajat eli valita se paikka ja katsoa kamerasta valmiiksi, miltä kaikki näyttää ja pistää mies vain painamaan nappia. Varmaan sitten tuska helpottaa jonkin verran! :)
      Minulla on itse asiassa ollut valmiina jo monta paria sukkia pitkään, mutta juurikin tuo kuvausongelma on ollut esteenä bloggaamiselle. Nytkin on kolme postausta jonossa, mutta kuvat uupuvat... Täytyy vain pistää töpinäksi!

      Poista
  6. Nuo kuvauspulmat kuulostaa niin tutuilta. Mutta hyvät kuvat sait ja kauniit sukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati! Ihan kelvolliset kuvit tuli, etenkin nuo ulkokuvat, kun tuo kallion väritys sopii hyvin noihin sukkiin!

      Poista

© CRAFT CANDIDATE • Theme by Maira G.