Fashioned from Nature -näyttely Lontoon V&A-museossa

Fashioned from Nature -näyttely Lontoon V&A-museossa

• 30.11.18

Kun on ympäristöasioissa valveutunut ja kiinnostunut vintage-muodista, on Lontoon Victoria & Albert -museossa paraikaa pyörivä näyttely Fashioned from Nature aivan onnen omiaan. Näyttely on avoinna vielä 27.1.2019 saakka. 

Pääsin kiertämään näyttelyn yksin kaikessa rauhassa sillä välin, kun muu perhe suuntasi kohti pelinäyttelyä samaisessa museossa. Sinänsä hyvä, että on erilaisia näyttelyitä samassa museossa niin voi porukka tarvittaessa jakautua omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan, eikä kenenkään tarvitse kärsiä tylsyydestä. (On nimittäin muutaman kerran tullut kuultua: "Äitiii, mul on tylsää, voidaanks me mennä jo pois...?!!!")

Rakastan näitä vanhoja naisten pukuja. Niissä on upeat leikkaukset ja kankaat ovat niin taidokkaasti koristeltuja. Tosin tuo 1700-luvun muoti, jolloin hameen alle laitettiin valtava lantiovanne, ei ihan ole makuuni. 

Nämä silkkikengät ovat kerrassaan ihastuttavat. Voi kun voisin saada tuollaiset!

Näyttelyssä oppii paljon tekstiiliteollisuuden historiasta. Esimerkiksi 1800-luvulla tekstiiliteollisuus mekanisoitui ja höyryvoiman käyttö lisääntyi. Nämä muutokset kiihdyttivät tuotantoa ja alensivat hintoja. 

Britannia oli omavarainen hiilessä ja hallitsi globaalia merikauppaa ja siirtomaista tuotiin valtavasti luonnonmateriaaleja. Valmisvaatteet, etenkin miehille tarkoitetut, tulivat markkinoille 1900-luvulla. Uudet teknologiat, kuten synteettiset värjäykset, tekivät vaatteista edullisempia ja yhä useammalla oli varaa ostaa uusia vaatteita. Tämä kaikki vaikutti ympäristöön. Tekstiiliteollisuuden riippuvaisuus kemikaaleista ja energian tuotantoon käytettävästä hiilestä, lisäsi merkittävästi ilma-, vesi- ja jätesaasteita.

Tiesitkö, että 1700-luvun alussa käytettiin elohopeanitraattia huovutuksessa? Huopahatut olivat siis todella myrkyllisiä. Englantilainen sanonta "Mad as a hatter" eli "Hullu kuin hatuntekijä" viittasi hatuntekijöiden sairastumiseen elohopeamyrkytykseen, mikä teki heistä psyykkisesti sairaita, usein oireina heillä oli ahdistusta/levottomuutta ja vapinaa.

Näyttelyssä kerrotaan paljon erilaisten luonnosta saatavien materiaalien käytöstä vaatetuksen historiassa. Muun muassa eläinten höyheniä on käytetty paljon vaatteissa ja hyönteisistä tehtiin koruja, esimerkiksi kiiltävistä koppakuoriaisista.

Tämän puvun valmistamiseen käytettiin yli 5000 koppakuoriaisen siipeä tai osia siivistä. Siivet tuotiin Intiasta. Puku on ollut käytössä 1868-1869.

Tähän pukuun puolestaan on käytetty ananaksen lehtiä.

"Vegetable ivory" eli "kasvisnorsunluu", "luonnonnorsunluu" tai "tagua" tehdään kääpiöpalmupuun pähkinän siemenistä ja on samankaltainen norsunluun kanssa eli kestävä, särkymätön ja kaunis. 1900-luvun alkupuolella materiaalia suositeltiin eettisempänä vaihtoehtona.

Näyttelyssä huomaa selkeästi, miten muoti on muuttunut vuosikymmenestä toiseen. 

Jotkut muodinlajit pysyvät kuitenkin muuttumattomina, kuten näkyy tästä skotlantilaisesta Harris Tweedistä tehdystä miesten puvusta 1930-luvulta.  

En voi mitään, mutta minusta kyllä nämä vanhat naisten puvut voittavat uudemman tyylin mennen tullen. 

Tänä päivänä kierrätysmuoti on iso juttu. Tässä miesten puvusta tehty läppärilaukku ja sen alla Vivienne Westwoodin kannanotto "Climate Revolution". "Buy less, choose it well, make it last", hän kehottaa.

Myös luova ja eettinen käsityö on pinnalla. Tässä Katie Jonesin luomus. Hän käyttää teollisuuden ylijäämämateriaaleja töissään, kuten tässä puvussa, jossa on varastolankaa ja ylijäämänahkapaikkoja.

Tämä kolahti: "Working from home". Pikamuodin vastapainoksi kehotetaan ihmisiä tekemään kotitekoisia vaatteita. Tämä onkin oma vakaa aikomukseni ja aion vastedes pyrkiä vielä enemmän omavaraisuuteen vaatteissa, ja etenkin kierrätysmateriaaleja käyttäen. Toinen asia, joka tulee varmasti blogissanikin näkymään, on suunta kohti vintage-tyyliä. Nyt kun jätin väitöskirjani esitarkastukseen, on toivottavasti piakkoin enemmän aikaa ompeluun ja muihin käsitöihin sekä tähän bloggaamiseen, joka on jäänyt luvattoman vähälle huomiolle keväästä alkaen, kun piti keskittyä väitöskirjan viimeistelyyn.

Mitä ajatuksia tästä näyttelystä lukeminen herätti sinussa? Entä kiinnostavatko tällaiset postaukset tai "oman tyylin etsimisajatukset" sinua?