Pistoksissa - Love at first stitch

(English version below)
Blogissa on nyt ollut vähän hiljaista. Olen koettanut keskittyä enemmän väitöskirjaani, mikä on tarkoittanut sitä, etten ole jaksanut muuta sitten enää kirjoittaakaan. Lisäksi tylsät harmaat päivät, joita tässä oli pidemmän aikaa, eivät oikein jaksaneet inspiroida tekemään oikein mitään mutta nyt heti kun aurinko alkoi tänään kirkkaasti paistaa, huomasin olleeni oikein iloisella tuulella ja lähdinkin käväisemään Stockan Hulluilla Päivillä samalla nauttien auringon lämmöstä kasvoillani matkalla sinne. Vedin päälleni juuri valmiiksi saamani kolme numeroa pienentämäni italialaisen villahameen ja tunsin oloni oikein aikaansaavaksi ja energiseksi.



Tässä muutamana viikkona on mieli ollut vähän apeana, kun artikkelien kirjoitushommatkaan eivät ole aina sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla ja monesti oli sellainen tunne, että kaikki tökkii. Yhtenä iltana lähdin sitten kaupungille päätä tuulettamaan ihan yksin. Päädyin Suomalaiseen kirjakauppaan selailemaan hyllyjä ja löysin alennuksesta Tilly Walnesin Pistoksissa-kirjan (Tilly pitää muuten blogiakin Tilly and the Buttons). 


Olin kirjaa  jo aiemmin selaillut mutta nyt tuntui siltä, että tästä voisin saada kauan kadoksissa olleen ompeluinnostukseni taas takaisin. Viime kesänä muuttaessamme omakotitalosta kerrostaloon jouduin luopumaan ompeluhuoneestani ja siitä syystä ompeluharrastukseni on jäänyt ihan totaalisesti. Mutta kirjaa lukiessani tajusin tosiaan, että ompeluun riittää vaikka 15 minuuttiakin päivässä ja tulosta alkaa jossain välissä tulla. (Sama periaate pätee moneen muuhunkin asiaan.) Ja näin kävi: päästyäni kotiin (ja luettuani kirjan) kaivoin korjauksia odottavien vaatteiden pinostani liian ison villahameen, jonka olin ostanut pari vuotta sitten Fidan poistomyynnistä (mutta hei, kolme tuotetta kolmella eurolla!) ja päätin, että nyt tälle tehdään jotain. (Tuota vihreää bleiseriähän käytin juuri edellisessä postauksessani.)


Purin vyötärökaistaleen ja saumat ja otin mitat toisesta sopivan kokoisesta hameesta (jonka olin ostanut vähän aikaa sitten Recistä alle 4 eurolla - kierrätys on huippua!) ja ryhdyin pienentämään. Vuorikankaan pienennys meni helposti ottamalla vain muotolaskoksista vähän enemmän sisään ja vyötärökaistaleen lyhennyskään ei ollut niin hankala kuin olin pelännyt, lyhensin vain siitä päästä, missä oli nappi ja kaistaleen uudelleen ompelun jälkeen ompelin napin paikalleen. Tuli itse asiassa oikein käyttökelpoinen hame. 

Samalla onnistuin saamaan itselleni uuden ompelunurkkauksen valtaamalla lasteni kirjoituspöydän. Tajusin, että he eivät koskaan tehneet siellä läksyjään vaan aina keittiön pöydän ääressä, joten kysyin, että voisinko käyttää kirjoituspöytää ompeluihini. Ja sehän sopi. Joten nyt olen onnellisen "pikkuompsun" omistaja! Kankaat ja muut tarvikkeet ovat edelleen kaapissa, mutta ehkä tämäkin nyt auttaa vähän harrastuksen jatkamisessa.


Ja sitten blogimaailmassani on tapahtunut tänä keväänä oikein todella uutta: olen päässyt mukaan Blogisisariin (enemmän tietoa Kivemmassa blogissa). Yhteisö on vielä aivan tuore mutta odotan innolla, mitä vielä saamme aikaan. Eiköhän tästä ihan hyvä kevät tule. Aurinkoa ja hyvää mieltä myös sinulle! 😊

In English:


I have been rather quiet on the blog lately and must apologize for that. I have tried to focus on writing my doctoral dissertation and that has taken all my energy. Also, I have not been in the best of moods as the writing has not been going that well and the weather has been really grey and dull for quite some time. But today as the sun was shining, I noticed being glad and energetic. Funny how weather can have such a huge impact on one's life!

So I took some time off and went shopping. I put on a new skirt I had recently resized three numbers smaller. I was prompted to do that by having bought a book Love at first stitch by Tilly Walnes (who by the way keeps her own blog at Tilly and the Buttons) and it really inspired me to get on with my sewing hobby. The 'crucial revelation' was that you can sew for just 15 minutes if you don't have more time but eventually you will end up having a new dress. (The very same principle applies to a lot of other things in life, too.)That was sort of the thing for me that opened my sewing lock. When we moved from a house to a city flat last summer, I had to give up my sewing room which made the whole hobby too complicated as I don't have a place for my sewing machines and fabrics and so on and everytime I wanted to sew I had to take them out of the closet and it was just too difficult so I stopped sewing almost completely. Well, now I looked at my children's writing desk and realized they hardly used it. Instead, they did their homework on the kitchen table so I asked if I could use it for sewing. They agreed and now I have a new sewing corner. It made me really happy!

Wishing you glad and sunny days! 😊

9 comments

  1. Toi on muuten totta, varttikin päivässä edesauttaa työn valmistumista! Mä vaan oon kanssa sellainen, että haluaisin pystyä keskittymään tekemiseen pidemmäksi aikaa enkä viitsi edes aloittaa, jos sen joutuu lopettamaan heti. Pitää harjoitella lyhyiden pätkien hyödyntämistä!

    Blogimaailman kuulumiset kuulostavat oikein hyviltä! Kiva kun lähdit mukaan. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kun pääsin mukaan. :) Joo, todellakin täytyy opetella tällainen uusi tapa tehdä hommia. Neulominen ja virkkaaminen ovat olleet helpompia käsitöitä tehdä, kun niitä on voinut tehdä vain hetkenkin kerrallaan, kun taas ompeluhommat ovat mielestäni vaatineet aina useita tunteja rauhaa eikä sitä vain nykytilanteessa ole. Joskus olen kirjoittamisessakin ajatellut, että pitäisi rauhassa keskittyä mutta vähäinenkin kirjoittaminen joka päivä vie kuitenkin projektia eteenpäin. :)

      Delete
  2. Minulla on ompelu jäänyt kokonaan, kone on kaapissa pölyttymässä. Nuorempana tuli ommeltua enemmänkin ja ihan yksinkertaisia vaatteitakin. Olisi kiva osata fiksailla kirppisvaatteista vaikka mitä.
    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän se helposti jää se kone sinne kaappiin - siksi yritin minäkin saada jonkun nurkkauksen sille, että vähän helpommin ompelu sujuisi. Kirppisvaatteista fiksailu on siitä hauskaa, että ei tarvitse harmitella kauheasti, jos menee pieleen, kun materiaali ei yleensä paljon maksa verrattuna kankaisiin. Kiitos ja mukavaa viikonlopun loppua (sunnuntaita) sinullekin!

      Delete
  3. Toi Pistoksissa-kirja sai minussa ihan samanlaisia ajatuksia aikaan. Kirjassa ompelu tehtiin niin helpoksi, että oli melkein pakko aloittaa ompeluhommat. Hame näyttää hyvältä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla samasta fiiliksestä! Ja kiitos, ompelu on minulle kaikkein vaikein näistä käsitöistä, joten olin ihan tyytyväinen, kun pienennys onnistui näinkin sutjakasti.

      Delete
  4. Toivottavasti artikkelit saavat tuulta alleen ja apeus alkaisi muuttua iloon. Toivotaan, että me Blogisiskot voimme auttaa sinua löytämään ilohippusia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, pelkästään jo kommenttisi ilahdutti! :) Kyllä se talven harmaus yleensä iloksi muuttuu auringon alkaessa lämmittää näin keväällä.

      Delete