Maaliskuun käsityösaldo ja kuulumisia
Nytpä sattui erikoisesti, kun en ole maaliskuussa saanut valmiiksi kuin yhden sukkaparin (Saippuakuplasukat)! Mutta sukkalaatikossa on nyt kuitenkin kolme paria sukkia, joten olen ihan aikataulussa sen suhteen. Valitsin säilytykseen oranssin kenkälaatikon, kun kaikki kolme sukkaparia tähän saakka ovat hyvin oranssipainotteisia. Vielä mietin, jatkanko samalla teemalla seuraavatkin sukat vai tekisinkö väliin jotkut muut, esimerkiksi jämälankasukat tai ihan yksiväriset, mutta en ole vielä päättänyt.
Langankulutukseni on ollut vajaa 200 grammaa mutta lankaa jouduin ostamaan 100 grammaa lisää, kun lapselle tekemäni villatakin Nostalgia-lanka uhkasi alkaa loppua. Jossain Facebookin neulontaryhmässä tuli sattumalta vastaan henkilö, jolla oli aika lähellä olevaa värisävyä oleva kerä uudempaa Nostalgia-lankaa joutavana, joten teimme kaupat. Langan hinnaksi tuli 7,70 euroa postikuluineen. Mutta nyt taidan saada villatakin valmiiksi ilman suurempia lankasovellutuksia.
Täytin tässä kuussa pyöreitä vuosia ja podin jonkinlaista ikäkriisiä pitkään. Yksi murheen aiheistani oli hassua kyllä suuri lankavarastoni: En nimittäin halua, että minun jälkeeni jää valtava määrä lankaa riesaksi, joten nyt sitten on vain neulottava urakalla tai lahjoitettava lankaa pois.
Myöhästyneet onnittelut!
VastaaPoistaEikö se olisi suurempi ikäkriisi, jos ei olisi tarpeeksi lankaa varastossa? ;) Ei kai lankavaraston jäämistö olisi kenellekään stressin paikka, aina varmasti löytyy otttajia.
Minullakin on tuo HP -kirja. En ole kyllä tehnyt siitä mitään ;D Ehkä joskus.
Kiitos! Niin, niin kuin kirjoitin, että hassua kyllä, se on minua murehdittanut, eli mikä kenellekin tuottaa päänvaivaa, sitä kun ei aina tiedä eikä välttämättä ymmärrä. Minulla on vain poikia eikä lähipiirissäni edes neulovia kavereita tai sukulaisia, joten siinä mielessä langan ottajia ei juuri ole. Ainahan voi jonkin hyväntekeväisyyteen lahjoittaa toki. Lähinnä yritin sitä sanoa, että koen ikäkriisin niin, että on niin vähän aikaa ja liian paljon lankaa, ja kun haluaisi tehdä monia asioita to do -listalla ja neuloa lankoja, että tietää, ettei pysty ihan kaikkeen; ensinnäkin vuorokaudessakin on niin vähän tunteja, jolloin ehtii neuloa niin siitä tulee vähän stressiä.
PoistaOnnea synttäreiden johdosta! Kyllähän sitä välillä on ikäkriisiä, mutta olen todennut, että ei se miettimällä parane ja loppujen lopuksi se ikä on oikeasti vain numeroita. Se, että kuinka vanhaksi tai nuoreksi tuntee merkitsee itselle enemmän kuin syntymävuosi ja yrittää elää jokaisen päivän ja hetken itselle täydellisellä/positiivisella tavalla niin on jo tehnyt kaikkensa. :)
VastaaPoistaSe on just näin kuin sanot. Kiitos onnitteluista!
PoistaOnneksi olkoon synttärisankarille! ☺
VastaaPoistaIkäkriisit ja niiden kautta ajan rajallisuuden tajuaminen on kyllä ikävin asia vanhenemisessa... Onhan se elämänkriisi siirtyä taas seuraavalle vuosikymmenelle, vaikka mikään ei taianomaisesti muutukaan sen yhden yön aikana - ja kuitenkin kaikki on täysin erilaista.
Tykkäsin todella paljon tuosta kuvasta, jossa langat ovat kauniisti esillä vitriinissä. Samaan aikaan tulin hieman surulliseksi ilmaisustasi, että ne jäävät "riesaksi", kun kuolet.
Ajatus siitä, että "pitäisi" tehdä tavoitteellisemmin sekä stressaten jotain mitä rakastaa ja mistä saa iloa, ihan vain sen takia, että jälkeesi jää mahdollisimman vähän turhaa tavaraa... Ettei vain olisi vaivaksi. Se tuntuu väärältä ja loukkaavalta siuta itseäsi kohtaan.
Jos jotain olen tämän kolmen vuosikymmenen aikana oppinut, niin sen, ettei rakkailleen voi koskaan olla vaivaksi. Ihmiset auttavat, tsemppaavat sekä ovat mukana elämässäsi, koska he haluavat olla, koska he välitävät siusta. Eikä se välittäminen lopu kuolemaasi.
Mieleeni nousi vastakkainen ajatus: jospa haluaisitkin, että langat olisivat rakkaittesi käytettävissä, eivätkä vain materiaalina kuolinsiivouksessa? Että ne saisivat neuleina merkityksen, olisivat rakkauden ja välittämisen osoituksia ystäville sekä tärkeille ihmisille?
p.s. Ihanaa kun nostit aiheen esille, sillä tämä sai pohtimaan myös omaa elämääni sekä suhdetta tavaroihini sekä ihmisiin.
p.p.s. Mielenkiinnolla odotan, mitä Potter-neuleita laitat puikoille. Itsellänikin on pari neuletta tehtävälistalla kyseisestä kirjasta ;)
Kiitos onnitteluista! Onpa jännä lukea, miten eri tavalla ihmiset kokevat tuon lankojen jäämistön merkityksen. Voihan sitä tosiaan noinkin ajatella, mutta se, mitä en varmaan pystynyt tuomaan esiin, on se, että olen siis kaikki langat hankkinut itseäni varten ja sillä ajatuksella, että niistä jotakin teen. Se jotenkin tekee minut surulliseksi, että aikaa on niin vähän sitten kuitenkin, ja lankaa niin paljon ja kaikkia tekemättömiä töitä, joita haluaisi tehdä, ei välttämättä ehdi ja pysty tekemään. Se on ehkä se tunne, mikä tässä ikäkriisissä painaa. Nyt kaikki ovat tarttuneet enemmän tuohon lankojen jäämiseen perikunnan riesaksi, kun se oli ehkä enemmänkin sellainen ironinen kommentti, joka minulle on tyypillistä, eikä oikeastaan ollut se asian ydin. Mutta ei se mitään! Jokainen, joka on kommentoinut, on ajatellut asiaa omasta lähtökohdastaan ja niistä on tullut minullekin ajattelemisen aihetta. Joten kiitos siitä ja omasta kommentistasi myös!
VastaaPoistaJa joo, Potter-neuleita pohdin tässä koko ajan, että mitä teen. Rohkelikko-kaulahuivin ainakin ja toiselle lapselle villapaidan (hän jo kävi vähän selailemassa, että mitä haluaisi...)