Vanhoista farkuista farkkumekko

Vanhoista farkuista farkkumekko

• 11.9.17

Tiedätkö sen pakonomaisen tunteen, kun saa jotain päähänsä ja se on vain pakko toteuttaa? No, minulle jäi päähänpinttymä isosta kasasta vanhoista itselleni jo liian pienistä (kai nyt 15 vuotta vanhat farkut voivat jo vähän kutistua pesussa?) ja rikkinäisistä ja jopa maalitahraisistakin farkuista, että mitä jos näistä tekisi itselleen mekon.

Aluksi leikkasin farkuista jo aiemmin eräästä vanhasta englanninkielisestä Burda-lehden kaavoista tekemäni mekon kaavojen mukaan etu- ja takakappaleet, mutta kun ompelin ne yhteen, huomasin, että ei niistä mekkoon riitä kangasta. Alkoi näyttää mekko enemmän pitkältä farkkuliiviltä.

Sitä sitten ensin pähkäilin, että viimeistelisinkö sen tosiaan farkkuliiviksi mutta ajattelin, ettei minulla sellaiselle hirveästi käyttöä kuitenkaan olisi, joten piti pistää suunnitelmat uusiksi. Leikattuani sopivan kokoisen välikappaleen ja mallailtuani asua hetken, tajusin, että minun täytyisi löytää kaava, jolla saisi kapeammista suikaleista leikattua ja ommeltua mekko. Sellainen kaava löytyikin Moda 1/2014 -lehdestä. Kaava oli alunperin suunniteltu jämäkälle trikoolle mutta ajattelin yhtä kokoa suuremman kaavan sopivan joustamattomalle farkkukankaalle, etenkin kun mallissa ei ollut vetoketjua mutta tietysti jos tekee vetoketjullisen mallin niin siinähän on jo pelivaraa enemmän. Jätin kaavasta kokonaan hihat pois, koska niihin olisi pitänyt taas sitten hyödyntää joku esimerkiksi farkkujen takapuolen kappale, jotta olisi saanut tarpeeksi leveän osan, enkä nyt halunnut lähteä hihoja vielä rakentelemaan, kun liivimekkoa alun perinkin kaipasin.

Tähän mekkoon tarvitaan oikeastaan vain kahdet farkut mutta koska tämä oli nyt prototyyppi niin jouduin käyttämään kolmansista farkuista pienet paikkopalat takakappaleen alaosaan, sillä toisissa käyttämissäni farkuissa oli niin isot maalitahrat, etten pystynyt hyödyntämään niitä kokonaan. Ensiksi farkuista täytyy purkaa kaikki taskut ja vyökaistale ja avata saumat. Sitten asetellaan kaavat etu- ja takakappaleiden kohdalle - pituudesta jouduin itse tinkimään 15 cm koska olen lyhyt ja farkkuni ovat lyhyitä, mutta luulen, että mekosta tuli silti juuri oikean kokoinen itselleni ja jos olet pidempi ja isompikokoinen kuin minä niin farkuista riittänee sekä leveyteen että pituuteen itsellesi sopiva määrä kangasta joka tapauksessa. Voihan sitä sitten myös tehdä niin kuin minä, että ompelee joitakin osia yhteen, esimerkiksi tässä etuosassa otin keskikaistaleen sekä etu- että takakappaleesta farkuista niin, etten purkanut sivusaumaa vaan tuo sivusauma näkyy edessä keskellä.

Muutoinkin kannattaa käyttää etukappaleeseen farkkujen takaosat, sillä ne säilyvät yleensä paremmassa kunnossa, ainakin minulla, kuin etuosa, johon kohdistuu enemmän rasitusta, varsinkin polviin, joihin minulla tulee aina reikä (ja jostain syystä aina vain vasempaan polveen). Tässä mekossa olenkin paikannut polven reikäosion laittamalla takataskut etupuolelle.

Tästä mekosta tuli lempiarkimekkoni hetkessä. Aion tehdä uuden mekon mutta ottaa opiksi nuo yllä mainitsemani vinkit niin tulee varmaan ihan siisti farkkumekko!

In English:

Do you know the obsessive feeling when you get something in your head and it just has to be implemented? Well, I was preoccupied with a big pile of too small (I guess now 15 years old jeans can already shrink a little?) and broken, and even paint stained jeans, so I thought what if I would make myself a dress.

At first I cut the jeans using a pattern from an old English version of the Burda magazine, but when I sew them, I noticed that there was not enough fabric in them. Began to look more like a long vest which I didn't really have any use for.

I realized that I needed to find a pattern that would be cut from narrow strips. Such a pattern was found in Moda 1/2014. It was originally designed for a more robust tricot, but I thought that a larger size would do the trick, especially when there was no zipper in the pattern, but of course if one uses a pattern with a zipper, it already has more flexibility. I left out the sleeves of the pattern.

Only two jeans are needed for this dress, but since this was a prototype I had to use a third pair of jeans in the lower part of the back piece because there were so many paint stains in my jeans that I could not use them altogether. First, you have to unravel the pockets and the bandage and open the seams to be able to use the pattern. Of course you can also sew some parts together, for example in the front of my dress I took the middle part from both the front and back of the jeans so the side seam shows in front of the dress.

Otherwise, it is best to use the back of the jeans for the front piece as it usually stays in better shape, at least for me than the front, which is subject to more strain, especially in the knees that I always have a hole in (and for some reason, always on the left). In this dress I have positioned the knee hole section by placing the back pockets in the front.

This dress became my favorite label in an instant. I'm going to make a new dress but will also have to use the tips I mentioned above!