SLIDER

Vauvan hellemekot kierrätyskankaista


Kaksi kuukautta vanha Neiti Huoleton kaipaili kesämekkoja. Tätipä surautti yllätyslahjaksi pari mekkoa vanhasta t-paidasta ja retroverhon palasesta. Verhomekon kaava on ennenkin käyttämäni Vaatetohtorin mekkokaava Suuri Käsityö 2/2012 -lehdestä, tällä kertaa koossa 62/68 cm.


Tietysti mekkoon piti ommella myös oma nimilappu käsityön merkiksi. Napit ovat Tutan napit, jotka olen irrottanut omien lasteni vanhasta potkupuvusta, joka oli tahrainen ja meni aikanaan roskiin. (Se oli vielä sitä aikaa, jolloin en osannut hyödyntää rikkinäisiä ja tahraisiakin vaatteita.)



Trikoinen liivihame löytyy puolestaan Suuri Käsityö 8/2014 Metsolan lastenmallisto-kaavoista. Sen kaavan kanssa amatööriompelija olikin pulassa: Millään en tahtonut ymmärtää, miten resorikaitale olisi pitänyt ommella ohjeen mukaan, joten sovelsin vähän. Lisäksi saumurini takkuili ja ompelukoneeseen juuri ostamani kaksoisneula oli hävinnyt. Halusin mekot postiin pian, joten päätin sitten ommella kahdella siksakompeleella eikä jälki ollut nyt paras mahdollinen.


Painonappien kiinnityksessäkin oli omat vaikeutensa. Viiteen kertaan piti kokeilla kiinnityksiä, ennen kuin onnistui siedettävästi... Opetuskappaleeksi tämä mekko siis tuli. Onneksi käyttämäni kangas oli rikkinäinen t-paita niin ei tarvinnut harmitella kauheasti kalliin kankaan pilalle menoa. Jouduin myös uhraamaan osan tekstistä voidakseni hyödyntää paidan valmiin alaosan mekon helmaksi.


Kaikesta huolimatta vauvan vanhemmat antoivat (kiltteyttään?) jopa luvan ommella toistekin mekkoja.... Minulla kun nämä ompelutaidot ovat kaikkein surkeimmat käsityötaidoistani, vaikka ompelu on se, jolla olen harrastukseni alun perin aloittanut ja minulla oli jopa käsityöt valinnaisaineena  koulussa, ja siellä keskityttiin vain ompeluun. No, ehkä harjoitus lopulta tekee... öö - metsurin?

2 kommenttia

© CRAFT CANDIDATE • Theme by Maira G.