Neulominen, virkkaus & ompelu. Knitting, crocheting & sewing.

Keskeneräisten keskiviikko: Huhtikuun haaste


Huh huh, se olisi sitten taas keskeneräisten raportointiaika. Minäpä olen nyt saanut jopa yhden keskeneräisen villatakin valmiiksi! Se on tämä lapsen villatakki, hänen malli- ja värivalintansa mukaan. Tämä onkin ensimmäinen tänä vuonna ylipäänsä valmistunut työ. Lankaa olen saanut kulutettua valmiisiin töihin tänä vuonna siis vain 690 g. Olen lankalaihiksen suhteen ikävä kyllä lihomispuolella, koska ostin Ideaparkin Minimanista siellä matkalla pysähtyessämme 800 g turkoosia Novita Rulla-lankaa, mutta vain siksi, että lapsi ihastui siihen niin, että se oli pakko ostaa. Ajattelin, että siitä voisi ehkäpä neuloa hänelle torkkupeiton.

Siskon villatakki on vielä vaiheessa. Kaikki osat ovat periaatteessa valmiit ja osa langoista päätelty. Napit pitäisi ommella paikalleen ja yhdistää hihat miehustaan. Jostain syystä en nyt saa aikaiseksi tätä viimeistelyä. No, joku kaunis päivä (tai pikemminkin synkkä ja harmaa) saan ehkä tehtyä sen.


Siskontytölle aloin neuloa uutta villatakkia sen purkamani tunikajakun sijaan. Koska tyttö kasvaa kovaa vauhtia, otin nyt niin ison koon, että ehdin varmasti tehdä valmiiksi, ennen kuin se jää pieneksi. Joululahjaksi suunnittelin tämän antavani, kuten varmaan tuon siskon villatakinkin sitten loppujen lopuksi tähtään. Langoiksi valitsin ylimpänä olevan kuvan värit, osa niistä pieniä jämälankanöttösiä. Tämä malli neulotaan kaksinkertaisella langalla. Siihen uppoavat jämälangat kivasti. Lisäksi tykästyin ihan hirmuisesti tähän top down -neulottavaan malliin!


Oma villatakkini kohtalo on nyt vaakalaudalla. Olen tätä neulonut enkä ole tykännyt Nalle Taika -langan kirjavuudesta en sileällä neuleella enkä nurjalla. Nyt sitten huomasin, että kolmosen puikoilla neulottuani kappaleet ovat aavistuksen liian naftin oloisia. Hiha menee nippa nappa ranteeseen. Voipi olla, että puran sittenkin tämän villatakin ja otan nämä langat jonkin toisen langan kanssa yhtä aikaa käyttöön, niin yleensä sellaisiin hukkuvat ne rumatkin langat... Otan varmaan ylhäältä alas neulottavan mallin siihenkin sitten, niin kivalta se on tuntunut, kun kerran makuun pääsin.
 


Ompeluasioissa olen edelleen yhtä toivoton kuin ennenkin. Kesken ovat niin Aino-mekko, miehen serkuntytölle aloittamani liivimekko sekä siskontytölle uutena työnä aloittamani farkkumekko. Minulla on niin harvoin aikaa ompelulle, että se aika hurahtaa kuin siivillä ja sitten usein jää kesken, kun tuskastun johonkin ompeluongelmaan. Pitäisi vain selättää ompelukammonsa ja omaksua tekniikka toisensa perään niin saisi varmuutta tuohon harrastukseen ja sen jälkeen se ehkä tuntuisi kivaltakin nykyisen hieman ahdistavan fiiliksen sijaan...

Onko sinulla jokin käsityölaji, josta pidät vähemmän kuin toisesta? Entä minkälaisia töitä sinulla on kesken? Jaa täällä linkki omaan postaukseesi tai kuva Instagramissa hashtagilla #keskeneräistenkeskiviikko.

Viime kuussa keskeneräisiä töitä esittelivät myös MaarItse ja Belle Époque Wedding Diary.

WIP WEDNESDAY

Please share your WIPS or UFOs with u s. You may link your posts for about a month's time. I will post a new linky once a month, on the last Wednesday of the month or the first, depending on how Wednesdays match the calendar. 




8 comments on "Keskeneräisten keskiviikko: Huhtikuun haaste"
  1. Tämä on kyllä kiva postausteema, sillä useinkaan käsitöiden hitaus ja blogimaailman nopeus eivät kohtaa. Ja käsitöissähän on usein tärkeämpää on se matka eikä päämäärä! :)

    Jos yhtään lohduttaa, niin olin itsekin hyvin ompelukammoinen alkuun: tunnistan hyvin itseni tuosta kuvauksesta. Toivoton, se oli vallitseva olotila hyvin pitkään, ja siksi olin jopa lopettaa koko harjoitellun. Nyt kahden vuoden systemaattisemman harjoittelun jälkeen kammo on muuttunut enemmän kutkuttavaksi jännityksesi eivätkä epäonnistumiset enää niin harmita. Jotenkin niiden kanssa siis oppii tulemaan toimeen, jopa hakemaankin, jotta oppisi aina enemmän ja enemmän. Tähän driviin pääsin silllä, että en hetkeen tehnyt mitään muuta kuin ns. helppoja kaavoja eli sellaisia käsityölehtien yhden pisteen ompelutöitä. Niiden avulla tuli varmuutta ja tosiaan tahtoa oppia enemmän. Mutta yhä siis joudun pitämään taukoa ja keräämään rohkeuttani uusien asioiden äärellä, sillä olen huomannut, että hetken etäisyys yleensä rauhoittaa mielen ja ompelunjälkikin on silloin parempaa. Ja onnistuminenhan ruokkii aina kokeilemaan uudelleen ja uudelleen. Tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nimenomaan, käsitöissä juttu on tekemisessä. Siitä sen nautinnon saa. On toki kiva nähdä valmistakin jälkeä, mutta se käsillä tekeminen juuri tuo mielihyvää. Kiva, että tykkäät ja osallistut tähän haasteeseen!
      Mitä tulee ompeluun, niin minähän teen vain niitä yhden pisteen ompelutöitä. Neulomisessa menee kolmen pisteen työtkin. Odotan sellaista rauhallista aikaa, että ehtisin pohtia näitä tekniikkaongelmia ilman paniikkia. Olen nimittäin pitkään ollut sitä mieltä, että pitäisi lopettaa koko ompeluharrastus ja myydä kankaat ja tarvikkeet pois. Tämä harrastus kun ei tuo iloa elämääni. Mutta sitten taas on se kolikon kääntöpuoli, että haluaisin niin kovasti oppia ompelemaan, että saisin mieluisia vaatteita. Se motivoi jatkamaan. Nyt on taas vain saumurissani sellainen ongelma, että pitäisi taas langoittaa ja se ei nyt vain taasen suju. Ompelujälki on ihan kamalaa, vaikka mielestäni olen langoittanut oikein. Tuollaiset koneisiin liittyvät jutut harmittavat ihan hirveästi ja vievät intoa sen lisäksi, ettei oikein osaa kunnolla ompelutekniikoita.

      Delete
  2. Ompelu on minullekin se murheenkryyni. Hirveästi haluaisin osata muutakin kuin ommella verhot ja lyhentää lahkeet, mutta hermot ei riitä siihen opetteluun, kun tuntuu että heti menee aina pieleen. :D Mutta ehkä joskus saan raahattua itseni jonnekin kurssille vaikkapa... Siihen asti saavat kuitenkin tutut ja turvalliset neulepuikot ja virkkuukoukut heilua tasaiseen tahtiin. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harrastuksissa on tärkeää, että niistä nauttii! Ymmärrän siis hyvin ajatuksesi. :) Ehkä me vielä joku päivä opimme ne ompelun salatkin!

      Delete
  3. Hauska tuo sana ompelu-ongelma. Itselläni keino on armollisuus ja, että on pakko tykätä mitä sattuu syntymään. Onneksi tulee imuroitua ompeluryhmistä vinkkejä ja ne osuvat ihan vahingossa omiin ongelmiin. Hih, itselläni taitaa olla neulomispelko siitä, että ne jäävät kesken. Onneksi sekään ei ole niin vaarallista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi olla, että pitäisi olla armollisempi itselleen. Minusta tuntuu, että moni oma työni päätyy käyttämättömäksi tai purettavien töiden pinoon. Sen sijaan voisi kenties olla ylpeä siitä, että on onnistunut jotain ihan itse kuitenkin saamaan aikaan. :) Ja harjoitus tekee mestarin.

      Delete
  4. Tänään huomasin että olen ommellut lasten housuihin henkselit 5 cm enemmän toiselle puolelle kuin toiselle eli henkeselit ovat ihan vinossa. Housuja on kuitenkin käytetty vuoden verran. Alunperin meinasin sanoa, että lapsille ompelu on mukavaa, kun he eivät ole niin tarkkoja saumojen suoruudesta ja soveltavista ompeluratkaisuista. Soveltaminen on päivän sana, sillä ompeluongelmat ratkeavat.

    Neuleen pinta on niin elävä/ pehmeä, että neuloenkin saa tosi kauniita vaatteita ja asusteita. Harmi, että joudut purkamaan omaa neuletakkiasi, sen alku näyttää tosi kauniilta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Johanna. Olen sittemmin aloittanut toisenkin neuletakin, joka tänä aamuna meni purkuun, koska huomasin alkuvaiheessa tehneeni niin ison mokan,ettei sitä olisi voinut käyttää. Harmikseni huomasin virheen vasta, kun yhtenä kappaleena tehtävä sekä etu- että takakappale oli jo lähes valmis... Minulla näyttää nyt olevan "epäonnistuneiden villatakkien vuosi".

      Delete