Nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin, kun olen kaivanut ompelukoneen vihdoin esiin. Minulla on ollut lähes kahden vuoden mittainen ompelujumi. Olen ommellut ainoastaan muutamat yöbokserit mutta ei ole yhtään huvittanut mikään muu työ. Nyt kun vanhin poika on innostunut käyttämään vain ja ainoastaan collegepaitoja, mietin, että mitäs jos ompelisin hänelle niitä, kun eivät ne nyt kummoisia ole, peruscollegeja yksivärisinä, ja maksavat kaupassa silti jonkun verran.
Tämä huivi oli ennen poncho. Valitettavasti minulla ei ollut poncholle käyttöä, koska se oli jotenkin kummallisen muotoinen. Se ei istunut koskaan oikein hyvin hartioilla johtuen ehkä siitäkin, että se jäi malliin verrattuna hieman liian lyhyeksi lankojen loputtua, eikä sitä saanut aseteltua mitenkään järkevästi. Niinpä purin sen ja neuloin langoista tällaisen kolmiohuivin. Tässä on osa langoista myös tuon samaisen postauksen hameesta, jonka purin jo aiemmin. Se taas oli jotenkin liian värikäs enkä osannut kirjavaa hametta sitten käyttää. Hapsut säästin ponchosta ja lisäsin tähän huiviin, vaikka ohjeessa ei tuollaisia hapsuja ollutkaan.
Minähän en siis ole mikään askarteluihminen. Kahvipusseista minulle tulee mieleen äitini jo edesmenneet ystävät, jotka harrastivat pannulappujen tekoa kahvipusseista. Meilläkin on niitä lapsuudenkodissani. Usein kyllä pistän pöytään sellaisen, kun kokkaan kotona vanhempieni luona ja katan pöydän. Silti ei jotenkin ole tullut itselle mieleen alkaa kahvipussiaskarteluun.