Pitsikaarrokeneuletakki
Minusta tuntui hassulta alkaa postata tällaista "tyhjänpäiväistä" neulepostausta näin kamalana aikana, mutta sitten ajattelin, että sitähän maailma toisaalta myös tarvitsee, että voi vähän pistää ajatuksia muualle hetkeksi johonkin mukavaan. Elämä kuitenkin jatkuu.
Aloitin tämän neuletakin tekemisen viime syksynä, varmaan loka-marraskuussa, sillä olen esitellyt tätä joulukuun keskeneräisissä. Tämä on jo itse asiassa jonkun aikaa ollut valmiinakin, kunhan ensin olin saanut napit ommeltua ja kasteltua takin ja sitten meni aikaa vielä, että sain jonkun kuvaamaan takin päälläni. Eiväthän nämä neuleet oikein ilman sovituskuvaa hyvin muille aukene! Sääli vain, että takin alla oli neule vähän mennyt ruttuun ennen kuvausta.
Suklaanruskea neuletakki
Suunnittelija: Teija Kolehmainen ja Minna Metsänen
Ohje: Suuri Käsityö 9/2019
Koko: XS/S
Lanka: Novita Nalle (661) suklaanruskea.
Langan menekki: 350 g.
Puikot: 3 mm ja 4 mm pyöröpuikot (80 cm) ja 3 mm ja 4 mm sukkapuikot
Napit: 8 kpl omenapuunappeja (Estonian House -liikkeestä, Viru tänav 3, Tallinna)
Takki on muuten tehty ohjeen mukaan mutta kirjoneuleosio on jätetty kokonaan pois ja hihat on tehty kapeammiksi kaventamalla silmukoita 59 silmukkaan ja käyttämällä Novita Kevät 2017 -lehdessä ollutta neuletakin hihojen ohjetta. Oli meinaan tulossa aikamoiset telttahihat minun kokoiselleni, jos olisin tehnyt alkuperäisen mukaan.
No sepä se. Kiva että postasit! Vaikka tilanne on mikä on, niin itsekin ainakin kaipaan neulejuttuja instassa ja blogeissa. Hieno neuletakki! :)
VastaaPoistaKiitos Maarit! <3
PoistaKyllä voi postata ihan normaalisti. Ei me voida kaikkea jättää tekemättä. Varmasti ollaan kaikki hengessä mukana, tehdään ja autetaan miten voidaan.
VastaaPoistaValitettavasti koko maailmaan mahtuu tälläkin hetkellä 40 eri konfliktia ja sotaa, joista Ukraina on vain yksi. Esimerkiksi Syyrian sisällissota on jatkunut vuodesta 2011 ja vaatinut jo yli 606 000 kuolonuhria ja lisää tulee joka vuosi.
VastaaPoistaEli toisin sanoen maailmaan saa ja pitääkin tuottaa "tyhjänpäiväistä" sekä "turhaa" sisältöä, jotta muistamme pilven hopeareunuksen. Murhe, suru ja kaikki pelko jota sota sisällämme lietsoo, ne tunteet tarvitsevat vastapainokseen myös iloisia asioita. Kuten sanoit, elämä jatkuu, ja vaikka se kauhealta kuulostaakin, emme voi kuin lahjoittaa rahaa/tavaroita sodan uhreille ja olla kiitollisia siitä, että meillä on täällä kaikki hyvin tällä hetkellä.
Oli kyllä hieman semi-kyyninen ja hieman itsekäskin kommentti, mutta ehkäpä se mahtuu tähän sosiaaliseen mediaan aiheuttamatta suhteettoman suurta mielipahaa ^___^' Poistat sitten tai jätät julkaisematta jos se ei sovi blogin arvoihin.
Ihana villatakki joka tapauksessa, mukava kuulla että siitä on tulossa käyttöneule siulle :)