Paha karma on vissiin jatkunut kesäkuunkin ajan, kun käsityö toisensa jälkeen on epäonnistunut. Kovilla helteillä sorruin ja kävin ostamassa 400 g puuvillalankaa, kun villa ja etenkin miehen sukkiin käyttämäni akryylilanka tuntuivat niin hiostavilta ja kuitenkin jotain kaipasin käsille tekemistä kaiken muuttokiireenkin keskelle.
Toukokuu hujahti niin sukkelaan ohi, etten olekaan ehtinyt tänne mitään enää postailla sitten tuon turkoosin pipon valmistumisen. Tämä oli käsitöiden puolesta hankala kuukausi, sillä ehdin purkaa kolme lähes valmista paitaa. Jostain syystä oli nyt huono karma päällä ja kaksi paidoista tuli liian leveiksi kainaloista alaspäin, kun en niitä viitsinyt typeryyttäni/laiskuuttani enää hihojen jakamisen jälkeen sovittaa enkä tajunnut, että silmukkamäärät olivat sitten niin hirveän suuret kuitenkin ja sitten yhdestä paidasta oli silmukka pudonnut aikaa sitten ja olin sen tilalle neulonut kai uuden ja sitä en saanut enää kauniisti korjattua, joten päätin purkaa koko roskan pois. Siksi ei ole nyt yhtään uutta valmista työtä esitellä.
Ennen helteitä ehdin neuloa nuorimmalle lapselleni toiveiden mukaisen värikkään pipon - on sitten valmiina ensi syksyn viileämpiä kelejä varten. Ja saattaahan tuota vielä tänäkin keväänä tarvita: nyt ainakin on jo ilma alkanut viilentyä ja sadekin ropisee täällä meillä.
Joku ehkä huomasikin, että minulla on ollut Operaatio Vihreä Lanka meneillään eli vihreän langan aktiivinen käyttäminen neuletöissäni. No, se jatkuu kyllä edelleeen mutta olipa kiva saada puikoille nyt välillä muutakin väriä, kun lapsi toivoi uutta värikästä pipoa ja kätköistäni löytyi sopivaa turkoosia akryylilankaa, villa kun kutittaa niin ettei hän halua käyttää sitä varsinkaan pipoissa. Sopivan ohjeen löysin Novitan arkistoista.
Olen aika hyvin nyt malttanut olla ottamatta uusia keskeneräisiä puikoille mutta pääsiäisneulomiseksi valitsin (tosin ihan sattumalta) narsisseihin, rairuohoihin ja pääsiäistipuihin sopivan värisen neuleen.
Ihanaa, kun aurinko alkaa jo lämmittää! Maaliskuu on lempikuukausiani siksi, että minulla on silloin synttärit ja lisäksi, koska kevät yleensä jo koittaa synttärieni aikaan loppukuusta. Tänä vuonna sainkin kerrassaan upean synttärilahjan, nimittäin Susan Crawfordin vintageneulekirjan, jonka mieheni oli tilannut suoraan Britanniasta. Kirjassa on neuleohjeita tähän päivään nykylangoille muokattuna 1930-1950-luvuilta. Oi oi, että miten sormet oikein jo syyhyävät päästä näitä tekemään!