Neulekuvahaaste 2017 kooste osa 2: Harmistus (Post in Finnish only)

Nonnu Neulojalla oli toukokuussa neulekuvahaaste Instagramissa. Tein koosteen omista kuvistani (alkuperäiset kuvat löytyvät Instagram-sivultani), ja nyt koosteen toisessa osassa kerron, miten olen kokenut neulomiseen liittyvän harmistusta. Ensimmäinen osa neulomisen ilosta löytyy täältä

Harmistus

2. Inspiraatio. Sukuun saapui vauva ja olin ajatellut vauvanpeiton virkata uudelle tulokkaalle. Inspiraation sain kirjasta 100 ideaa siksakvirkkaukseen, mallityö tyyny San Francisco. Inspiraatio muutui kuitenkin harmistukseksi: Tämä peitto ei ottanut onnistuakseen tyynyohjeella, vaan se kupruili keskeltä ja sivuilta, ja päätin purkaa koko yritelmän lopulta.



4. Tunne. Päättelemisen tuska. Jos joku muu päättelisi puolestani, niin olisin ihan iloinen.



6. Suunnitelma. Pieleen menneen virkatun leningin yläosan purkaminen ja korjaaminen. Huh... miten ja milloin jaksaisin... Tämä virkattu vintagetyylinen leninkiohje löytyy Susan Cropperin kirjasta Virkkaa uusvanhaa. Tein leningin ohjetta pienemmällä virkkuukoukullakin mutta sain silti yläosasta aivan liian ison ja lisäksi ompelin hihat väärin kiinni.  



10. Keskeneräinen. Neljä muutakin työtä olisivat keskeneräisiä mutta tämä Kinder-munan kuoren ympärille virkattava kissa (lapsen toiveesta) on jäänyt kesken ja pelkäänpä pahoin, että jääkin... ei ole ainakaan ihan prioriteettilistani kärjessä tämän viimeistely. 😂 



13. Epäonnistunut. Neuletakin purkaminen suoraan toiseen neuletyöhön. En tykännyt mallista ja kohoneuleeseen tuli paljon virheitä. Ajattelin kostuttaa valmiin neuleen kiharaisen langan oikaisemiseksi. Tätä tein liian lyhyen paidan jatkamiseksi mekoksi mutta sekään ei toiminut. Nyt olen käyttänyt tätä lankaa toiseen neuletakkiin, jonka osat ovat valmiina - pitäisi vain ommella yhteen ja viimeistellä. 



1. Aloitus. Olin jo kerran aloittanut tämän villatakin siskolleni mutta huomasin lukeneeni ohjetta väärin. Niinpä uusi aloitus.


Neulomisesta tulee harmistusta minulle siis pääasiassa epäonnistuneista töistä, jotka joutuu purkamaan, joko liiallisten virheiden takia tai liian ison koon takia. Lisäksi jotkut keskeneräiset työt eivät vain nappaa ja ne jäävät odottamaan viimeistelyä. Joskus sitten olen purkanut sellaisetkin, mitkä eivät vain tule valmiiksi. Myöskään päättelyä en oikein tahdo jaksaa, minusta olisi vain kiva neuloa! 

Minkälaista harmistusta neulominen on sinulle aiheuttanut?



Comments

  1. Aa, että mää tykkään tämmösistä postauksista! Ihana kooste instakuvista: kiva lukea enemmänkin ajatuksia niiden taustalta. :) Kiireen vuoksi mää näytän etenevän näiden suhteen väärässä järjestyksessä, kun nyt vasta ehdin keksittymään, mutta ei kait sillä niin väliä. ;) Ja I hear you sister, että tuttuja on harmit... Mää yritän välttää turhautumista, sillä että kudon vain ylhäältä alaspäin, niin ei tarvitse yhdistellä ja sovittelu helpompaa, mutta ei sekään tapa täysin harmittomaksi hommaa tee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Maarit! Onpa kiva kuulla - mietin nimittäin pitkään, että jaksaakohan kukaan lukea tällaisia koosteita. :D Olen alkanut jo tässä pohtia, että alkaisin tehdä vain neuleita, jotka tehdään yhtenä kappaleena (kuten tuo siskolle tuleva villatakki ja esimerkiksi hameet, joita on ihana neuloa pyörönä vain...). Harmittaa ihan sikana, kun menee pieleen, erityisesti, kun työstä tulee liian iso. Minulla taitaa olla niin löysä käsiala sitten. Liian ison villapaidan kutominen nimittäin yläasteella aiheutti niin ison turhautumisen, että lopetin käsityöt siihen ja aloitin vasta 20 vuotta myöhemmin uudelleen!

      Delete

Post a Comment

Popular Posts

Follow on Facebook

Follow on Instagram

Follow on Blogit.fi

Follow on Bloglovin'

Followers

Blogisiskot